Salaojien asennus on ajankohtainen, kun kellarin seinässä näkyy kosteusjälkiä, sokkelin alaosa on tummunut tai pihalle jää syksyisin lammikoita. Tämä opas on tarkoitettu omakotitalon omistajalle, joka suunnittelee salaojaremonttia tai haluaa ratkaista pihan kuivatuksen ennen kuin vesi pääsee perustuksiin. Kerromme, miten toimiva salaojitus rakennetaan, mitä materiaalit maksavat ja missä kohdissa tee-se-itse-projekti tavallisesti epäonnistuu.
Miksi pihan kuivatus ratkaisee perustusten kunnon
Talon perustusten pahin vihollinen on vesi, joka seisoo anturan ympärillä. Se nostaa kosteutta kapillaarisesti rakenteisiin, ja Suomen talvissa routa pääsee liikuttamaan sokkelia. Seurauksena on homeen hajua, irtoavaa maalia ja pahimmillaan halkeillut perustus.
Kuivatus koostuu kolmesta osasta, jotka toimivat vain yhdessä: pintavesien ohjaus, sadevesijärjestelmä ja salaojitus. Kokenut asiantuntija katsoo ensin pihan muotoja ja syöksytorvien päitä. Vasta sen jälkeen kannattaa kaivaa perustuksia auki.
Salaojien asennus vaihe vaiheelta
Salaojaremontti alkaa suunnitelmasta. Rakennusalan ohjeena käytetään RIL 126-2009 Rakennuspohjan ja tontin kuivatus -julkaisua, jonka periaatteita myös urakoitsijat noudattavat. Isommassa kohteessa pohjarakennesuunnittelijan piirustus maksaa 500-1 500 €, ja se säästää helposti moninkertaisesti virheiltä.
Työ etenee näin:
1. Kaiva perustukset auki anturan alapinnan tasolle ja puhdista sokkelin pinta.
2. Asenna sokkeliin lämmöneriste ja patolevy, joka ohjaa veden alas eikä päästä sitä betonia vasten.
3. Levitä kaivannon pohjalle suodatinkangas ja sen päälle noin 10 cm salaojasoraa.
4. Asenna salaojaputki kaatoon ja liitä se tarkastuskaivoihin.
5. Peitä putki soralla vähintään 20 cm:n paksuudelta, käännä suodatinkangas päälle ja täytä kaivanto routimattomalla maalla.
Putken korko on koko työn tärkein mitta. Salaojaputken yläpinnan pitää olla anturan alapinnan alapuolella, jotta vesi ei pääse koskaan seisomaan perustusta vasten. Kaltevuus on vähintään 1:200 eli 5 mm metrillä. Käytännössä ammattilainen tähtää 1:100 kaatoon, koska pieni painuma ei silloin vielä muodosta vesitaskua.
Tarkastuskaivo tulee jokaiseen nurkkaan ja suunnanmuutokseen. Sen ansiosta putket voi huuhdella ja kuvata myöhemmin ilman kaivamista. Salaojat johdetaan lopuksi kokoojakaivoon ja siitä purkupaikkaan, joka on kunnan hulevesiviemäri, avo-oja tai tontilla oleva imeytyskaivo. Hulevesiviemäriin liittymisestä sovitaan aina paikallisen vesihuoltolaitoksen kanssa.
Materiaalit ja hintataso
Tavallisin valinta on 110 mm:n kaksoisseinämäinen salaojaputki PVC:stä tai polypropeenista. Metrihinta on 3-7 €, ja 4 m tai 6 m tangot pysyvät suorempina kuin rullatavara. Rautakauppojen kaivot ja salaojitukset -osastolta löytyvät myös liitososat, sokkelikaivot ja kokoojakaivot. Halkaisijaltaan 315-400 mm:n tarkastuskaivo maksaa kansineen 80-250 €.
Salaojasorana käytetään pestyä 8-16 mm:n sepeliä tai soraa. Hienoa hiekkaa tai kivituhkaa ei pidä käyttää, koska se tukkii rei’ät. Kuorma-autollinen soraa tuotuna maksaa alueesta riippuen 25-45 € tonnilta, ja keskikokoinen omakotitalo tarvitsee sitä helposti 30-50 tonnia.
Suodatinkankaaksi valitaan vähintään käyttöluokan N3 kangas. Sen tehtävä on estää ympäröivää maata, erityisesti savea ja silttiä, sekoittumasta salaojasoraan. Ohuet ja edulliset kankaat ovat tähän liian heikkoja. Sopivia tuotteita on juurimattojen ja suodatinkankaiden valikoimassa.
Kokonaiskustannus urakoitsijan tekemänä on tyypillisesti 10 000-25 000 € omakotitaloa kohti. Siihen sisältyvät sokkelin eristys ja pihan pintojen palautus. Jos teet työn itse, kaivinkone kuljettajineen maksaa 70-100 € tunnilta, ja materiaalit maksavat 3 000-7 000 €.
Pintavedet ja sadevesien ohjaus
Suurin osa kosteusongelmista ratkeaa maanpinnalla. Pihan pitää viettää rakennuksesta poispäin vähintään kaltevuudella 1:20 ensimmäisen 3 metrin matkalla, eli maanpinta laskee 15 cm. Vanhoissa pihoissa tilanne on usein päinvastainen: vuosikymmenten aikana kasvanut nurmikko, lisätyt kukkapenkit ja painunut täyttö ovat kääntäneet kallistuksen kohti sokkelia.
Syöksytorvista vesi ohjataan joko sadevesikaivoon tai ränniveden levittimeen vähintään metrin päähän seinästä. Myös kourujen kunto kuuluu kuivatukseen. Tukkoinen tai vuotava kouru kaataa vettä suoraan sokkelin juurelle, joten kattohuolto ja vesikourujen uusiminen kannattaa tehdä samassa projektissa.
Pihakivetyksen ja ajoväylien vedet kerätään kourukaivoilla tai rännikouruilla. Imeytyskaivo toimii hiekka- ja soramailla. Savimaalla se täyttyy ja jää seisomaan vedellä, joten siellä vesi on johdettava ojaan tai viemäriin.
Myytti: sadevedet voi johtaa salaojaan
Moni olettaa, että syöksytorven voi liittää suoraan lähimpään salaojaputkeen. Väärin. Rankkasateessa katolta tulee kerralla niin paljon vettä, että se paineistaa salaojan ja purkautuu putken rei’istä takaisin perustusten ympärille. Juuri sinne, mistä vettä yritettiin saada pois.
Sadevesi- ja salaojaverkoston on oltava erilliset putkistot. Ne saa yhdistää vasta kokoojakaivossa, jonka lähtöputki on salaojien alapuolella. Monissa 1970- ja 1980-luvun taloissa yhdistelmä on rakennettu väärin jo alun perin, ja se on yksi yleisimmistä löydöksistä kuntotarkastuksissa.
Yleisimmät virheet salaojaremontissa
Putki laitetaan liian ylös. Kaivuuta säästetään 20-30 cm, ja salaoja jää anturan yläpuolelle. Silloin se kerää kyllä vettä, mutta perustuksen alaosa seisoo edelleen märässä maassa.
Kaivannon täyttämiseen käytetään kaivettua savea. Savi ei läpäise vettä eikä kestä routaa. Täyttö tehdään hiekalla tai soralla ja pinta muotoillaan kaatoon vasta tiivistyksen jälkeen. Jos pinta muotoillaan ennen tiivistystä, täyttö painuu ensimmäisen talven aikana ja kallistus kääntyy kohti taloa.
Tarkastuskaivoista tingitään. Ilman kaivoja salaojaa ei voi huuhdella, ja ensimmäinen tukos tarkoittaa uutta kaivuuta. Kaivoihin säästetty 500 € on huono kauppa 30-40 vuoden käyttöiän rinnalla.
Erikoistapaus on rinnetontti tai kallioinen pohja. Rinteessä yläpuolelta valuva pohjavesi katkaistaan usein erillisellä niskaojalla jo ennen taloa. Kallion päällä salaoja voi olla matalammalla, mutta kallion halkeamista tulevaa vettä on silti hallittava. Tällaisessa kohteessa suunnittelijan käyttäminen ei ole vapaaehtoista.
UKK
Kuinka pitkään salaojat kestävät?
Nykyaikainen muovinen salaojaputki kestää oikein asennettuna 40-50 vuotta. Vanhat betoni- ja saviputket ovat tyypillisesti käyttöikänsä päässä 30-40 vuoden kuluttua. Kamerakuvaus maksaa 200-500 € ja kertoo, onko uusiminen ajankohtaista.
Tarvitaanko salaojien uusimiseen lupa?
Omakotitalossa salaojaremontti ei yleensä vaadi rakennuslupaa, mutta hulevesiviemäriin liittyminen edellyttää vesihuoltolaitoksen hyväksynnän. Taloyhtiössä työ on aina taloyhtiön vastuulla ja vaatii hallituksen päätöksen. Tarkista lisäksi oman kuntasi rakennusjärjestys.
Mihin aikaan vuodesta salaojitus kannattaa tehdä?
Paras aika on kesä ja alkusyksy, jolloin maa on kuivaa ja kaivanto pysyy pystyssä. Pohjois-Suomessa kausi on lyhyempi, ja roudan sulamista on syytä odottaa kesäkuulle. Myöhäissyksyn sateissa kaivanto täyttyy vedellä ja sortuu helposti.
Ensin pinta, sitten salaoja
Toimiva pihan kuivatus etenee aina samassa järjestyksessä: ensin korjataan maanpinnan kallistukset ja kourut, sitten erotetaan sadevedet omaan putkistoonsa ja vasta lopuksi uusitaan salaojat. Monessa talossa kaksi ensimmäistä vaihetta riittävät poistamaan kosteusongelman ilman kaivinkonetta.
Jos salaojat on uusittava, tärkeimmät asiat ovat oikea korko anturaan nähden, vähintään 1:200 kaato, pesty salaojasora, N3-luokan suodatinkangas ja tarkastuskaivo jokaisessa nurkassa. Kun nämä ovat kunnossa, perustukset pysyvät kuivina vuosikymmeniä.